(Mårten Trotzings Gränd / Gamla Stan / Stockholm // helmikuu 2012)
Koen kasvaneeni tuona aikana ihmisenä aika paljon. On ollut pakko selvitä täysin omillaan. Ilman sitä tuttua ja turvallista lähiverkkoa siinä lähellä. Kaikki asiat on pitänyt ensin selvittää ja sitten hoitaa itse. Rohkeutta on tämän myötä tullut paljon lisää, ja rohkeuden myötä myös sosiaalisuutta.
(Ekamo / Lappeenranta // tammikuu 2012)
Tutustuin useampiin ihmisiin. Ensimmäiset kerrat olin ihan lukossa, kun jonkun kanssa piti keskustella englanniks. Vertailin mielessäni esim. ensimmäistä ja viimeistä iltaa Solidaritetissa. Kuinka paljon helpompaa oli viimeisenä iltana puhua niiden ihmisten kanssa, ja kuinka sujuvasti se sujuikaan.Tähän voisi myös liittää sen, että ohjaajani oli todella reilu, rento ja mukava. Hänen kanssaan pystyi jo ensimmäisenä päivänä heittämään (huonoakin) läppää. Mikä ei olisi tullut mieleenkään yhdessäkään aiemmassa työpaikassa.
Ehkä mie siis vielä joskus pystyn helposti puhumaan myös tulevien työkavereiden, asiakkaiden ja omaisten kanssa !
(Solidaritet / Stureplan / Stockholm // maaliskuu 2012)
Lisäksi koen kasvattavana kokemuksen ne kaksi ennestään täysin tuntematonta kämppistä. Molempien kanssa olin vaihtanut muutaman sähköpostiviestin ennen lähtöä. Tämän jälkimmäisen kämppiksen olisi luullut olevan tuttu, olemmehan samassa koulussa. Mutta ei. En muista koskaan edes nähneeni häntä siellä.
(Ekamo / Lappeenranta // joulukuu 2011)
Lisäksi, ehdin tuolla ollessa katsella paljon ihmisiä. Kiinnittää huomiota heidän pukeutumiseen ja olemiseen. Paljonhan siellä näkyi vielä takkia ja muuta päällä, että koko asua ei saanut selville, mutta se osa. Lisäksi ehdin kiertää vaatekauppoja enemmän kuin yleensä. Ihmisiä ja vaatekauppojen vaatteita katsellessa, ajattelin paljon kuinka nuo muuten näyttävät hyvältä ! Nyt muutamista vaatteista/asusteista on tullut miulle ehkä pienoinen päähänpinttymä. Katsotaan kuitenkin, eksyykö ne joskus omille hylyille vai ei.
Ja tämän ajatusmaailman muuttuessa, tänään vaatehuonetta siivotessa sain taas kolmisen kassillista vaatteita, joita en käytä. Niiden kolmen lisäksi, mitkä siellä jo majaili. Ens viikolla on tiedossa lisää vaatteiden karsimista. Huolestuttavaa.
Oletteko te huomanneet itsessänne tai läheisissänne jonkun tapahtuman jälkeen muutosta ?
Oon kyllä huomannut, että esimerkiksi opiskelupaikka voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin tosi paljon. Tottakai kaikki elämän muutokset muuttaa myös ihmistä, toisissa muutoksen vain huomaa helpommin ja nopeammin kuin toisissa. Mun mielestä oli erään rankan kokemuksen jälkeen huomata, että pitkästä aikaa osasin nauttia elämästä ja olla oikeasti sellainen kuin olen. Siinä sai ikään kuin tilaisuuden tutustua itseensä uudelleen.
VastaaPoistaToivottavasti koet tuon muutoksen positiivisena! Tai no onhan se aina positiivista, jos kokee olevansa entistä sosiaalisempi :)
Saman oon pistänyt merkille, että opiskelupaikka saattaa muuttaa ihmistä. Ja valitettavasti myös joidenkin ihmisten seura muuttaa ihmistä.. Helpommin tuntuu olevan havaittavissa ihmisen muuttuvat ns. negatiivisempaan suuntaan.
PoistaIhana kuulla, että osaat taas nauttia elämästä ja olla sellainen kuin olet :)
Kyllä koen muutoksen positiivisena, ehdottomasti ! Koska ilman tätä muutosta, ei olisi tapahtunut näitä ihania asioita tässä lähiaikoina :)
Onpa pari kuukautta tosiaan mennyt nopeasti ohi. Aikasi Tukholmassa oli varmasti opettavaista monella tasolla. Se on mukavaa kun huomaa kasvaneensa henkisesti. :) Itsessäni olen huomannut paljon muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana. En edelleenkään ole kaikkien joukkojen suurin kalkattaja, mutta ujous on jäänyt touhun taakse. Ennen kun mietin tekemisistäni, että "enpä kehtaa", niin nyt tartun tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elämä on elettävä ja asiat laitettava tapahtumaan.
VastaaPoista